LINTUKIRJA

Kuusamo 2006
Kuusamo 2007
Kuusamo 2009
Kuusamo 2010
Muita dokumentteja

Lajilista
Aakkosellinen lajilista

Kuusamo, 9.6. - 12.6.2011






Nuotittomat osallistuivat viidettä kertaa Kuusamon Lintumaratonille. Joukkueessa olivat tällä kertaa Arton ja Pekan lisäksi Jari Kårlund ja Petri Laine. Ensimmäistä kertaa joukkue oli sama kuin jollain aikaisemmalla kerralla.


Nuotittomat pohjustaa Valmistautuminen

Joukkueemme tuli tällä kertaa paremmin valmis­tau­tuneena kuin koskaan. 31.5.2011 Arto ja Pekka pi­ti­vät muun joukkueen valtuuttamana Littoisissa noin kahden tunnin suunnittelupalaverin, mikä on ennen­kuulumatonta. Palaverin tuloksena syntyi kisa­stra­te­gia, toimintasuunnitelma ja tavoitteet.

Tavoitteemme olivat:
- viimeisen sijan välttäminen
- sadan lajin rikkominen lopultakin
- ässä
- roikkuminen mahdollisimman pitkään huuto­vai­hees­sa.

Joukkue lähti Turun seudulta anivarhain ja otti vii­mei­sen jäsenen Helsingistä noin 6:30. Matkalla ei ollut yhtään bongauspaikkaa, ja muutenkin matka sujui odotettua nopeammin, joten Kuusamoon saavuimme etuajassa. Aikaa aloituskokoukseen oli tunti ja vartti, minkä päätimme käyttää pohjusta­mi­seen. Niinpä kä­ve­lim­me hotellin rantaan katsomaan, mitä lintuja siellä olisi. Tuloksena oli noin viisi pohjustettua lajia. Ystävällisenä eleenä ker­roimme aloituskokouksessa muillekin joukkueille yhden pohjustetun lajin ja sen löytöpaikan. Koska emme olleet varmoja, mitä pohjustaminen tarkoittaa, toisen puolen yllättäen saa­mas­tamme ajasta pohjustimme neste- ja energiatasoja sallittujen ravinto­lisien muodossa hotellin baarissa (yhden oluen verran - kus­kille tätä mah­dol­li­suutta ei annettu).

karttaperhonen Kisan alku

Tekemämme toimintasuunnitelman mukaan olimme ajoissa aloi­tus­paikalla, ja suoritimme valmistavia toimenpiteitä, kuten mai­se­mien ja perhosten kuvaamista.

Saman aloi­tuspaikan oli valinnut myös joukkue nro. 1, joka myös voitti kisan. Joukkue oli ilmoittanut ottavansa riskejä kisassa, mikä meille ei tullut mieleenkään. Mutta kun sama joukkue tuntui seu­raavan meitä useammalle paikalle sinisellä pakettiautolla, tote­sim­me olevamme sittenkin riskejä ottava joukkue.









pilkkasiipi
Sorsalinnut

Sorsalinnut muodostavat tärkeän osan kisa­lajeista. Seuraavat lajit löytyivät useammalta paikalta: laulujoutsen (myös poikue), haa­pa­na, tavi, sinisorsa, tukkasotka, pilkkasiipi, telkkä, uivelo, tukkakoskelo ja isokoskelo.

Metsähanhia oli parissa paikassa, mm. Rie­kissä. Siellä lensi ohitsemme myös lapasorsa. Punasotka oli kaatopaikan lammella hauto­mas­sa ja lapasotka löytyi kiveltä Jyrkän­kos­kelta. Lähti se hetken kuluttua uimaan.

Kana-, kuikka- ja uikkulinnut

Kanalinnuista löysimme pyyn ja teeren, kuik­ka­linnuista tietenkin kuikan. Uikuista meidän rei­tille osui vain härkälintu, mutta niitä olikin useassa paikassa.

Päiväpedot

Vuosi on joukkueemme paras päiväpetovuosi (tähän mennessä). Mehiläishaukka liiteli Ouluun menevän tien päällä ja löytyi ajaessa. Näyttäytyi varsin pitkään. Merikotka löytyi Vanttajakannakselta järven toiselta puolen. Ruskosuohaukkoja näimme monessakin paikassa, mutta ne menivät Tiirassa salattuihin ilmeisesti pesimähavaintoruksin vuoksi. Jääköön siis täälläkin paikka kertomatta. Samoin sinisuohaukkoja näimme useammassa paikassa, joista Hepojoelta merkitsimme kisahavainnon. Varpushaukka osui silmiimme Antinperällä ja tuulihaukka Kuratin tienoilla.

vesipääsky Kurki ja kahlaajat

Kurkia nähtiin muutamia, mm. Auralan pel­loil­la.

Kahlaajien määrä tuntui jotenkin tavallista vä­hem­mältä. Toki nämä lajit löytyivät helposti: töyh­töhyyppä, taivaanvuohi, kuovi, lehto­kurp­pa, metsäviklo, valkoviklo, liro, ran­ta­sipi ja kapustarinta.

Mutta vesipääskyjä näkyi tavallista run­saam­min. Yksi tyl­li löytyi Vihtasalmelta ja pik­ku­tylli kaatopaikan lammelta. Suo­kuk­koja löy­simme vain Antinperästä ja pikkukuoveja parista paikasta (mm. Riekki). Ainoa mus­ta­viklo oli kaatopaikan lammella.

Mutta Kuratista löytyi suosirri. Olimme läh­dös­sä Kuratista, kun viime hetken tar­kis­tuk­sessa löytyi outo kahlaaja. Musta vatsa pal­jas­ti heti lajin. Kun olimme kaikki tarkistaneet linnun, se käveli piiloon ja toinen joukkue saapui paikalle. Meille se oli ässä.

Nuotittomat katselee poroja Kisan kulusta

Tapojemme mukaan olim­me suunniteleet eri­lai­sen reitin kuin kertaa­kaan en­nen. Aloituspai­kal­ta saim­me heti 9:00 alkaen run­saas­ti lajeja. Kisaa ne ei­vät tietenkään ratkaise, kos­ka samat lajit yleensä löytyvät muual­ta­kin. Mutta kak­si huutolajia löytyi ja kol­me sellaista peruslajia, joita emme havainneet muualla.

Alkua voi sanoa onnis­tu­neek­si, eikä kehnoksi voi sanoa jatkoakaan. Lähes jokaisella pysähdys­pai­kal­la löysimme kiinnos­ta­via lajeja, ja ainakin joi­tain la­je­ja. Ensimmäi­nen pysäh­dys, josta emme saaneet yhtään lajia, oli vasta noin 19:00.

Nuotittomat makkaraperunoilla Meillähän oli toimintasuunnitelma, jota nouda­tim­me viisaasti, emme orjallisesti. Suunnitelmaan kuului jo traditioksi muodostunut makkara­peru­noi­den naut­ti­minen Kuusamon torilla alkuyöstä. Se osa toteutui varsin tarkasti. Yleensä olemme tässä yhteydessä kirjanneet yhden tai kaksi lajia, mutta nyt ei yhtään. Torilla ei ollut varpusia eikä puluja, vain yksinäinen naurulokki tarkasteli mahdollisia herkkuja.

Kisan kestäessä saimme katkerasti huomata, että pohjustamisesta ei ole mitään hyötyä. Löysimme toki kaikki pohjustamamme lajit, mutta aivan muual­ta. Lisäksi meillä oli Tiirasta poimittujen ha­vain­tojen sekä järjestäjän antaman listan mukaan suunnitelmassa täsmäkohteita. Osa oli lisätty aloi­tuskokouksen jälkeen. Kaikki ne pettivät. Paitsi pik­kusirkku, jota emme yrittäneet (sen olimme löy­tä­neet jo aikaisemmin).

Tämä ei missään nimessä ole moite, sillä paikat osoittautuivat muuten hyviksi. Lajit vain olivat muita kuin suunnitelmaa tehdessä kuvittelimme.

Energiahuolto sen sijaan tuntui olevan hyödyllinen. Meillähän ei kertaakaan ole ollut edes mahdollista käyttää ennen kokousta sallittuja lisäravinteita. Tällä kertaa oli, ja tulos on parempi kuin koskaan. Se osa pohjustuksesta on selvästi hyödyllinen. An­nos­tuksesta emme vielä pysty sanomaan. Epäilemme, että suurempi määrä johtaisi ylikuntoon.

pikkulokki Lokit ja tiirat

Lokit ja tiirat ovat kisan perustavaraa. Etelästä tulleille pikkulokkien runsaus kiinnittää huo­mion. Muut, naurulokki, kalalokki, selkälokki ja harmaalokki sekä kalatiira ja lapintiira ovat helppoja lajeja. Vain merilokki on har­vinaisempi, ja se löytyi kaatopaikalta.
















hiiripöllö Kyyhkyt, käet, pöllöt ja tikat

Sepelkyyhkyjä löytyi monesta paikasta, kesykyyhky tällä kertaa kaatopaikalta. Käki kukkui monessa paikassa, ja nähtiinkin se.

Pöllöistä hiiripöllö löytyi Tahkolammelta. Se istui tyylikkäästi petäjän oksalla ja odotti, että saimme kaik­ki katsella sitä. Jostain syystä kaik­ki puunlatvakuvat ylivalottuivat, mutta nä­ky­köön tämä silti.

Toinen pöllö, varpuspöllö huuteli Syrjäsuolla.

Tikoista näimme vain käpytikan, mutta niitä olikin monessa paikassa.









koskikara Kiuru, pääskyt, kirviset, tilhi, kos­ki­kara ja rautiainen

Kiuruja näkyi muutamilla pelloilla.

Törmäpääskyjä oli runsaasti, ja myös haa­ra­pääsky ja räystäspääsky löytyivät helposti.

Metsäkirvisiä kuului monessa paikassa, mut­ta niittykirvinen oli tiukassa. Lopulta kuu­lim­me si­tä Hepojoella ja komppasimme lentoon en­tiseltä pellolta. Keltavästäräkke­jäkin näkyi muu­ta­malla paikalla, ja västäräkkejä enem­män.

Tilhiä lenteli Ollinsuolla ja koskikara löytyi mm. Jyrkänkoskelta. Rautiaisia oli siellä sun täällä.

Rastaat

Punarinta, leppälintu, pensastasku, rä­kät­ti­rastas, laulurastas, punakylkirastas ja ku­lo­rastas ovat yleensä helppoja, niin nytkin. Vain leppälinnun vähäinen määrä ihmetytti. Musta­rastas on vaikeampi, me löysimme sen Konttaiselta.
lapinuunilintu
Kertut

Ruokokerttunen, lehtokerttu ja pajulintu kuuluivat melko monessa paikassa.

Ollinsuolla huomasimme isohkon, harmaan uuni­linnun pienessä pensaassa pensoit­tu­neel­la pel­lolla. Suvusta ei ollut epäilystä, mutta laji­mää­rityskin pitää tehdä. Lintu oli noin 20 metrin etäisyydellä ja söi isoja toukkia. Lopulta se tuli kun­nolla näkyviin ja saimme katsottua luotet­ta­vasti tuntomerkit. Ilman epäilyä se oli lapin­uuni­lintu. Se ei laulanut, eikä muutenkaan vai­kut­tanut reviirikäyttäytymiseltä, pikemminkin vä­li­tankkaukselta.

Saimme sen kuvattua, myös Artolla on kuvia linnusta. Mutta Petrin kädet tärisivät jänni­tyk­sestä/innostuksesta niin, ettei kuvaaminen on­nis­tu­nut. Tietäen, että linnut ja varsinkin pit­kän mat­kan muuttajat ovat myöhässä, osa­sim­me odot­taa vähäistä havaintomäärää kisassa. Näin kä­vi, ja laji oli ässä.

Siinä sitä kulutettiin kallista kisa-aikaa lintua kat­sellen, eikä kenelläkään ollut kiirettä seu­raa­vaan paikkaan. Vasta kun lintu lähti näkyvistä, mekin lähdimme.

Kertuista löytyi vielä tiltaltti sekä hippiäinen, molemmat Konttaiselta.

Siepot, tiaiset, puukiipijä, lepinkäinen, varislinnut, kottarainen ja varpunen

Helppoja lajeja tästä ryhmästä olivat: kirjosieppo, hömötiainen, sinitiainen, talitiainen, harakka, varis, korppi ja varpunen.

Lapintiaisen löysimme Vasaralahdesta. Puukiipijöitä löysimme kahdesta paikasta, Vasaralahdesta ja keskustasta. Lepin­käi­sistä silmiimme osui pikkulepinkäinen Auralan pelloilla. Kuukkeli löytyi Antinperältä ja kottarainen kaatopaikalta.

pikkukäpylinty Valtavaaralla Peipot ja sirkut

Peippolintuja löysimme normaalisti. Peippo, jär­ripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, pik­kukäpylintu, punavarpunen ja puna­tulk­ku löytyivät kummemmin hakematta. Pikku­kä­py­lin­tuja oli jopa runsaasti.

Peruslaji urpiainen sen sijaan oli vähällä jäädä pois listalta. Yhteensä joukkue näki kolme yk­silöä, mutta kisakelpoisesti vasta puoli tuntia ennen loppua yksi suostui olemaan näkyvissä kaikkien silmille.

Ensimmäinen isokäpylintu löytyi Tahko­lam­melta, mutta enemmänkin näkyi.

Sirkuista keltasirkku ja pajusirkku löytyivät monesta paikasta. Pohjansirkku löytyi Ollin­suolta ja pikkusirkku Jätärin tornin luota To­ran­kijärvellä.








Nisäkkäitä

Myyriä näkyi runsaasti. Tavallisestihan niitä ei näe. Myös kaikenkokoisia jäniksiä oli mielestämme tavallista runsaammin. Enteileeköhän haukkojen ja pöllöjen määrän kasvua? Piisami oli ainakin Helilammella ja Vihtasalmessa. Ja tietenkin poroja. Niidenkin katselemiseen jäi aikaa. Hirviä ei tällä kertaa näkynyt ainoatakaan.

Poroja Riekissä

Ritariperhonen ei kyllä kuulu tämän otsikon alle, mutta sellainen lenteli Antinperän pitkoksilla.

Näin kävi

Joukkueemme lajimäärä oli 106. Se on 10 enemmän kuin joukkueen aikaisempi ennätys. Itse arvostamme kovasti sitä, että siinä on 106 spontaania havaintoa. Tärpeistä ei edes sinipyrstö osunut kohdalle. Tunneittain kertymät olivat:

33, 47, 56, 63, 65, 69,
73, 77, 86, 92, 93, 97,
99, 99, 99, 100, 100, 100,
101, 103, 103, 104, 105, 106.

Yötauolle mentäessä lajeja oli 100, joista viimeinen tuli lauantain puolella. Yötauolla nukutaan, niinkuin aina on tehty. Elä­män­pinnaksi kirjattiin Jarin lapinuunilintu. Kisa tuntui koko ajan menevän mukavasti. Hyviä lajeja kertyi alusta lähtien, ja huutolajien määräksi tuli 15 (entinen ennätys 9). Vajaasti havaittuja (alle 2/3 joukkueesta) lajeja oli 5, mutta niitä tulee aina. Ainoastaan närhi, joita joukkue näki yhteensä kolme mutta vain kahden jäsenen silmillä, jäi ihan pikkuisen kaivelemaan. Ei se sijoitusta olisi muuttanut. Uusia kisalajeja joukkueelle kertyi 12 (nyt yhteensä 131).

Kisafilosofiamme mukaan jokainen löydetty laji on onnistuminen. Me emme siis epäonnistuneet minkään lajin kohdalla. Mukavaa oli myös se, että ns. parempia lajeja löysivät kaikki, vieläpä varsin tasaisesti.

Sijoituksemme oli 15., kun joukkueita oli 21 (sekä yksi eko-15 sarjan joukkue). Ässiä saimme kaksi (suosirri ja lapinuunilintu). Viimeisellä huutokierroksella oli kolme joukkuetta, me mukana. Saavutimme siis kaikki tavoitteemme. Kun vielä sääkin suosi (perjantaina +30° ja lauantaina emme osuneet sadekuuroihin), olemme erittäin tyytyväisiä sekä kisaan että tulokseen.

Kotiinpaluu

Kuten parina edellisenäkin vuonna, ajoimme nelostien kautta ja poikkesimme Liminganlahdelle. Sykähdyttävintä oli kurkiparvi. Matkalta ei ole muuta kerrottavaa.

Kurkia Liminganlahdella

Seuraavassa kisan lajilista:

Laulujoutsen
Metsähanhi
Lapasorsa
Haapana
Tavi
Sinisorsa
Tukkasotka
Punasotka
Lapasotka
Pilkkasiipi
Telkkä
Uivelo
Tukkakoskelo
Isokoskelo
Pyy
Teeri
Kuikka
Härkälintu
Mehiläishaukka
Merikotka
Ruskosuohaukka
Sinisuohaukka
Varpushaukka
Tuulihaukka
Kurki
Pikkutylli
Tylli
Kapustarinta
Töyhtöhyyppä
Suosirri
Suokukko
Taivaanvuohi
Lehtokurppa
Pikkukuovi
Kuovi
Mustaviklo
Valkoviklo
Metsäviklo
Liro
Rantasipi
Vesipääsky
Pikkulokki
Naurulokki
Kalalokki
Selkälokki
Harmaalokki
Merilokki
Kalatiira
Lapintiira
Kesykyyhky
Sepelkyyhky
Käki
Hiiripöllö
Varpuspöllö
Käpytikka
Kiuru
Törmäpääsky
Haarapääsky
Räystäspääsky
Metsäkirvinen
Niittykirvinen
Keltavästäräkki
Västäräkki
Tilhi
Koskikara
Rautiainen
Punarinta
Leppälintu
Pensastasku
Mustarastas
Räkättirastas
Laulurastas
Punakylkirastas
Kulorastas
Ruokokerttunen
Lehtokerttu
Lapinuunilintu
Tiltaltti
Pajulintu
Hippiäinen
Kirjosieppo
Hömötiainen
Lapintiainen
Sinitiainen
Talitiainen
Puukiipijä
Pikkulepinkäinen
Kuukkeli
Harakka
Varis
Korppi
Kottarainen
Varpunen
Peippo
Järripeippo
Viherpeippo
Vihervarpunen
Urpiainen
Pikkukäpylintu
Isokäpylintu
Punavarpunen
Punatulkku
Keltasirkku
Pikkusirkku
Pohjansirkku
Pajusirkku

musta: peruslaji 1             (66/70)
sininen: peruslaji 2 tai 3   (25/40)
punainen: huutolaji            (15/52)