LINTUKIRJA

Muita dokumentteja

Lajilista
Aakkosellinen lajilista



Jurmo, 3.5. - 6.5.2007






Tämän kevään käynti Jurmossa Arton (Kalliola) kanssa oli tavallista myöhemmin. Ja kertominen on aivan pakko aloittaa retken loppupuolelta. Pääsimme näkemään todellisen harvinaisuuden, rusorintakertun (19. havainto Suomessa). Siitä kuitenkin enemmän retken loppupuolella.

3.5.2007

Matka alkoi aurinkoisessa, joskin tuulisessa säässä. Monesta aikaisemmasta ret­kestä poi­ke­ten lintujakin sai katsella lähes koko matkan (lou­nastaukoa unohtamatta - M/S Eivorin ravintola on merenpinnan alapuolella, josta ei näe mitään). Mat­kalla asemalle oli myös Helstolan Jari ja Mat­ti­lan Markus.

Monia mukavia lajeja nähtiin. Mainittakoon vaikka tuulihaukka, merikihu, mustakurkku-uikku, alli ja punasotka. Merikotkia näkyi tavallista enemmän. Sääksi hautoi merimerkin päällä olevassa pe­säs­sä aivan laivareitin vierellä.

Asemalle tultuamme keitimme kahvit. Paikalla oli jo valmiina Kausen Antti. Hän oli nähnyt aiemmin päivällä harmaasirkun, joka kuitenkin oli kadonnut ennen meidän saapumista.

Asemalta lähdimme kiertelemään saaren lähinnä itäpuolta. Heti asemalla nähtiin ainoa ampuhaukka, matkalla pohjoiseen. Ja heti perään lensi tuu­lihaukka.

Männikössä tuli vastaan kirjosieppo, vuoden ensimmäinen meille mo­lem­mille. Matkalla itäreitille näimme "vain" saaren tavallista linnustoa, mm. lokkeja, pilkkasiipiä, haahkoja, punarintoja, kyhmyjoutsenia, kottaraisia ja rastaita.

Eikä itäreitilläkään järisyttävää löytynyt. Paikallisista harvinaisuuksista mai­nittakoon harmaalokki, joita näkyi vain muutama koko aikana. Härkä­lintuja näimme vain kaksi, vaikka muut olivat nähneet niitä suuria parvia.

Tiiroista runsaslukuisin on lapintiira (kuvassa), kalatiiroja näimme var­muudella vain kaksi. Meriharakoita oli tietenkin paljon, mutta vesilinnut oli­vat vähissä. Ristisorsia löytyi kaksi, lisäksi haapanoita, taveja, iso- ja tukkakoskeloita, telkkiä, merihanhia, lapasorsia ja muutama sinisorsa se­kä tietenkin kyhmyjoutsenia. Neljä laulujoutsenta muutti siellä olles­samme. Harmaasorsakin siellä oli ollut, mutta me emme sitä huomanneet.

Heti reitin ulkopuolelta löytyivät päivän ainoat pensastaskut. Vähän myöhemmin lensi ylitsemme kaksi meriteertä (teertä, jotka tulivat mereltä). Kun Sorgenin kalliot olivat riittävän lähellä, löytyi sieltä kaksi pikkukuovia. Tosin ne lähtivät heti lentoon, mutta äänestäkin ne olivat tunnistettavissa.

Asemalle tulimme lepikon läpi, ja ikkunasta listasimme retkipinnaksi uut­tukyyhkyn ja sepelkyyhkyn. Ja miehitystä lisäsi Turkka Kulmala.


4.5.2007

Rastaspäivä ja samalla ensimmäinen kokonainen päivä alkoi aa­mu­vakiolla klo 5:15. Herätys oli siis 4:30 (huh!). Alku oli hiljaista, mutta sitten alkoi lappaa rastaita. Enimmäkseen pieniä, oletimme niiden olevan laulurastaita (kuvassa), joita kaikki tunnistetut olivat. Seassa oli myös isoja rastaita, ainakin kulorastaita, joita näki istuskelemassa mäntyjen lat­vois­sakin.

Myös kuikkalintuja muutti jonkin verran, tunnistetusti sekä kuikkia että kaakkureita. Suopöllö liikkui aktiivisesti lännessä ja teeri soi eteläriutan itäpuolisella rannalla. Muista linnuista mainittakoon merikihut, jotka olivat asettuneet lähiluodolle.

Aamuvakio päättyi 7:15, ja oli aika ruokailuun - jo toiseen samana päivänä, vaikka kello oli vasta puoli kahdeksan. Seuraavana oli vuorossa länsireitti, joka tähän aikaan on kulkemiskiellossa lukuunottamatta yhtä laskentakierrosta. Menomatkalla tuli vastaan ensimmäinen leppälintu. Polulla oli myös kyy, jolla oli musta sahalaitakuvio samanvärisellä pohjalla - siis täysin musta. Odotellessamme muita etelän kalliolla, oli laskenta-alueella mm. lapasotkakoiras. Se lensi pois ennen laskennan alkamista.

Reitin alkupuolella löytyi iso parvi valkoposkihanhia (otsikon kuvassa) ja muutama erillään ollut hanhi. Yhteensä niitä oli paikallisina n. 130. Seuraavaksi löytyikin pikkutiirapari, joka lenteli lahden yllä ja jäi istumaan kivillekin joksikin aikaa. Valitettavasti vain liian kauas hyvää kuvaa ajatellen (tunnistuskelpoinen kuva sentään tuli).

Muista lajeista mainittakoon merikihu, punakuiri ja karikukko. Luonnollisesti paikalla oli myös suosirrejä, joista osa oli eteläistä schinzii-alalajia (kuvassa).

Ohitettuamme lahden pohjukan, lensi editsemme ensin lapinsirri ja heti perään mustapyrstökuiri. La­pinsirristä ei sen jälkeen ole tietoa, mutta kuiri las­keutui järven takarannalle, minne sen näki myös kul­kukieltoalueen ulkopuolelta. Ilmassa oli paljon vä­rei­lyä, ja siksi kaukaa otetut kuvat jäivät heikoiksi.

Loppureitin mielenkiintoisin havainto oli noin 50 merisirrin parvi, joka näkyi Utön suunnalla.

Heti reitin päättyessä lensi riskilä satamasta päin ja katosi Mo­ring­harunin taakse. Matkalla asemalle runsain laji oli kiuru (ku­vas­sa).

Suunnilleen puolivälissä nummea löytyi retken ensimmäinen se­pel­rastas, komea koiras. Se näkyi parikin kertaa katajan latvoissa, mutta kuviin tuli vain katajaa. Lopulta se lensi Tykkikalloille päin ja katosi. Eikä löytynyt enää etsiskelyistä huolimatta.

Lähestyessämme asemaa lensi läheiseen katajaan lintu, joka löi aluk­si tyhjää. Tuntomerkit olivat kuitenkin selvät, ja lintu osoittautui poh­jan­sirkkunaaraaksi, Jurmon ensimmäiseksi tänä vuonna. Aseman ym­pä­rillä pyöri laulu- ja kulorastaita, kivi- ja pensastaskuja sekä pu­na­rintoja ja leppälintuja.


Rastaita kuvatessa männikössä näkyi retken ensimmäinen hernekerttu.

Lähdimme nyt sataman kautta ete­lärannalle, suunnilleen samaan paik­kaan kuin aamulla. Suuntana kui­tenkin itä. Merimetsot ovat selvästikin luke­neet hallitusohjelman, ja huoman­neet joutuneensa tehotarkkailuun. Hal­litus­ohjelma on tehonnut jo nyt, sillä meri­met­soja on hyvin vähän. Varmasti pai­kallisia taisi olla vain kuvassa ole­vat neljä yksilöä, joista yksi on il­mei­sesti sinensis-alalajia (oikean­puo­lei­sin).

Merimetsojen lähettyvillä oli myös hyl­keitä, ainakin kolme.

Illalla ynnättiin lajit, ja asemalomakkeelle löytyi 101 lajia.


5.5.2007

Taaskin sikamaisen aikainen herätys ja aamuvakio. Päivä oli kuikkapäivä, sillä kuikkia ja kaakkureita muutti paljon. Pikkulinnuista eniten runsastui leppälintu, kun taas edellisenä päivänä runsastuneet pensastaskut olivat vähenemässä.

Männiköstä löytyi käpylintu, jonka tarkempi määritys jäi tekemättä. Muuttavista mai­nittakoon mustalintu, joita toki meni aiemminkin. Teeren soidin jatkui, nyt eteläriutan alkupäässä. Palatessamme asemalle, nousi niityltä sepelrastas, ja jäi tien vieren mäntyyn. Se oli naaras ja retken kolmas.

Aamuvakion jälkeen suuntasimme jälleen länsireitille. Aseman päädyssä olevassa pön­tössä pesii kottarainen, joka ahkerasti oleskeli katajassa ja tolpilla. Päästyämme män­nikön läpi, löytyi parvi mustapääkerttuja sekä pari vihervarpusta.


Länsireitiltä löytyi tavan mukaan mm. suopöllö ja kahlaajia, joista kuvassa punajalkaviklo. Uutena lajina löytyi pajulintu sekä kaksi jän­kä­kurppaa, jotka osasivat kadota kivikkoon. Yksi jäniskin lähti pusikoista, ja oli vielä lähes tal­vi­puvussa.














Reitin lopulla löytyi vielä erikoisemman värinen kyy, punaruskea pohjaväri, ja nyt myös sahalaita näkyi. Pituutta sillä oli noin 80 cm.

Lounaan jälkeen lähdimme taas etelärannalle ja lepikkoon. Niityllä aseman vieressä oli paljon lajeja, joista mielenkiintoisin oli peltosirkku. Lisäksi siellä oli mm. kivi- ja pensastaskuja sekä leppälintuja.

Illalla teimme vielä pienen retken itään. Se olikin kes­ken­kasvuisten aikaa. Ku­vis­sa on mm. telkkä nuo­ruus­puvussa sekä kala­lok­ki, jolla on keltainen nokka ja musta nokan kärki.










6.5.2007

Kotiinlähtöpäivä, ja aikaa oli vain pienelle lenkille. Valitsimme itäreitin, kun toiset lähtivät samaan ai­kaan aamuvakiolle. Nummella oli edelleen paljon pik­kulintuja: punarintoja, pensas- ja kivitaskuja sekä lep­pälintuja.

Kyhmyjoutsenia oli nyt yli 20. Sinisorsia, taveja ja haa­panoita oli vain muutama. Ristisorsat olivat erit­täin hyvin näkyvissä, lähempänä kuin kertaakaan. Koi­raita oli kaksi ja yksi naaras. Harmaa­sorsa­pari­kin ilmestyi lopulta näkyviin.

Merikotkia oli lähes koko ajan näkyvissä, jopa is­tumassa saarella. Reitin lopussa jänis ilmaantui syö­mään ruohoa. Tämä yksilö oli lähes kesä­pu­vus­sa, ja päästi melko lähelle.


Tarkkailun kannalta päivä oli mitä parhain. Väreilyä ei ollut ja kau­koputken sai zoomata 60-kertaiselle ilman minkäänlaista hait­taa. Kuvaaminenkin onnistui tavallista pitemmältä matkalta, ku­ten kuvan merikotkat ja merilokki.

Reitin loppuosalla oli vielä kaksi keltavästäräkkiä. Jatkoimme rantaa pitkin, mutta mitään maininnan arvoista ei tullut vastaan. Juttelimme, että olisi mukavaa saada vuodenpinna tällekin päivälle, kun Arton puhelin soi.









Arto totesi puhelun jälkeen, että nyt taisi löytyä vuo­denpinna. Männikössä on rusorintakerttu. Lin­nun oli löytänyt Helstola.

Jatkoimme rantaa lepikon reunaan polulle, joka oli lyhin tie männikön päähän. Jostain syystä ha­vain­nointi jäi vähäiseksi, vaikka lepikossa oli enem­män lintuja kuin edellisinä päivinä. Kun tulimme paikalle, oli lintu kadoksissa.

Hetken kuluttua Kulmala huusi jotain, jonka tul­kit­simme linnun löytymiseksi. Suuntasimme sinne, ja koska olimme lähimpänä, olimme ilmeisesti 3. ja 4. henkilö, jotka näkivät linnut.

Paikalle hälytettiin myös teltta- ja mökki­ma­joi­tuk­sen henkilöt. Paikalla oli parhaimmillaan 15 hen­kilöä, joille kaikille havainto oli elämänpinna.

Olimme jo aikaisemmin pitäneet retkeä erittäin onnistuneena, mutta rusorintakerttu kruunasi sen lopullisesti.

Päivää voi muutenkin sanoa kerttupäiväksi, sillä muitakin kerttuja oli enemmän. Satamaan menevän tien varresta löytyi kerttuparvi, jossa oli ainakin her­ne-, mustapää- ja pensaskerttuja.

Retkipinnoja saimme yhteensä 117, ja henkilö­koh­taisesti kumpikin 110.

Paluumatkalla oli myös erikoisempaa nähtävää. Ku­van veneessä on tiettävästi 28 bongaria, ja hieman aikaisemmin meni kalastajaveneessä kaksi muuta. Tiettävästi hekin ovat nähneet rusorintakertun.

Sää oli koko ajan poutainen, tuulinen ja enim­mäk­seen aurinkoinen. Sellainen kuin Jurmossa tapaa olla.