LINTUKIRJA

Muita dokumentteja

Lajilista
Aakkosellinen lajilista



Jurmo, 22.11. - 25.11.2007





22.11.2007

Tulimme Kalliolan Arton kanssa laivalla (m/s Eivor) Jurmoon siinä kolmen aikaan. Mukana oli viisi lavallista puita talveksi, joiden kanssa meni hieman enemmän aikaa. Kun puut oli saatu asemalle, oli kellokin lähellä neljää. Lähdimme kuitenkin Sorgenille toteamaan, että mitään ei ole näkyvissä, eikä mitään näkisikään siinä valossa. Kaikkiaan Jurmosta löytyi 7 lintulajia. Siispä palasimme asemalle siirtämään puita liiteriin. Kaksi lavallista oli ilman peitettä, ja siksi vaarassa kastua.


23.11.2007

Aamu valkeni (kuvaannollisesti - oikeasti valkenemisesta puhuminen on kaunistelua) pilvisenä ja vähän tihku­sateisenakin. Pääsimme liikkeelle vasta yhdeksän tienoilla ja silloinkin valoa oli niukasti. Kiertelimme etelärantaa riutoille päin ja notee­rasimme muu­tamia lajeja, mm. kalliolla hetken seisoneen korpin. Mielenkiintoisimmiksi lajeiksi jäivät pari tunturikiurua ja yksi tavallinen kiuru. Järvellä oli sentään lapasotkia.







Tässä parvessa niitä oli 30. Lisäksi tukkasotkia oli 7. Kuvaamisesta ei tullut mitään, onneksi lapasotkista sai jonkinlaista kuvaa. Päivän lajimääräksi tuli 25! Illalla asemalle tulivat Hannu Ali-Eskola, Tuija Tuominen ja Antti Sintonen.


24.11.2007

Retken ainoa aurinkoinen ja aamulla lähes tyyni sää. Lähdimme liikkeelle jo ennen auringonnousua. Auringonnousu Sorgenilla on hieno.

Kuljimme etelärantaa ja kiersimme lounaisriutan. Linnut olivat vähissä niin lajeina kuin lukumäärinä. Kaukaa ulapalta löytyi yksi­näinen härkälintu ja järven kannakselta jälleen kaksi tunturikiurua.

Joutsenia oli jonkin verran laguunissa ja järvellä - sekä laulu- että kyhmyjoutsenia. Lähes kaikki olivat aikuisia, vain kaksi laulu- ja yksi kyhmyjoutsen oli harmaassa puvussa.

Muut vesilinnut olivat sinisorsia, haapanoita isokoskeloita ja tuk­ka­sotkia. Muutama alli nähtiin lennossa. Lapasotkia löytyi enää yksi ja eiliset tavit olivat hävinneet kokonaan.


Kävelimme länsiriuttaa eteenpäin näkemättä juuri muuta kuin nauru­lokki­parven. Riutan puolivälissä tulivat vastaan Hannu ja Tuija, jotka osoittivat meil­le ruokin. Tämä onkin minun ensimmäinen kuva ruokista.

Vesi oli erittäin matalalla, ja länsiriutan kärjen useimmiten saarena oleva kär­ki oli nyt osa riuttaa. Tätä län­nem­mäs ei Jurmon pääsaarella pääse. Yleen­sä mat­kaa jää läntisimpään kohtaan noin 100 metriä.

Asemalla tarkistettiin kartasta, että olim­me joskus käyneet myös saaren poh­joi­simmassa, eteläisimmässä ja itäi­sim­mäs­sä pisteessä.

Kävelimme pois länsiriutalta (näkemättä merisirriä) nummen yli harjua pitkin. Ohitettuamme männikön tarkistimme luodon, jossa oli ollut edellisen päivän sumussa mielenkiintoiselta näyttävä lintu. Tässä se on kuvattu paremmassa valossa. Puhtaanvalkoinen vatsa, joka rajautuu jyrkästi mustaan selkään. Valkoinen jatkuu kurkkuun asti hieman harmaantuen kaulan ja kurkun alueella. Ja se istui pystyasennossa.

Saa yrittää tunnistamista ennen kuin lukee enemmän.

Tänään sen tunnisti helposti (koska eilen sään vuoksi oli ollut pakko mennä lähemmäksi ennen kuin sen pystyi tunnistamaan). Sehän on tietenkin merimetso. Vaikka valkovatsaisia merimetsoja on näkynyt ennenkin, ei niillä koskaan ole ollut jyrkkää rajaa mustaan, vaan aina rajaseutu on ollut epämääräisen kirjava väritykseltään, eikä vatsakaan puhtaan valkoinen.

Jatkoimme matkaa lepikon läpi etelärannalle ja sieltä itään. Lepikossa näimme ainoastaan mustarastaan.

Lepikon itäisimmän pään kohdalla ohitsemme lensi 12 linnun teeriparvi, joka jäi koivuihin ruokailemaan.



Vaikka päivä oli poutainen, oli silti valo riittämätön kuvaamiseen lähes aina.

Hetkeä myöhemmin kivellä lähellä rantaa seisoi riskilä. Se hyppäsi uimaan ennen kuin edes ehdin nähdä sen. Mutta oli se silti toinen ruokkilintu, josta minulla ei ennestään ollut kuvaa.

Kävelimme hiljalleen itäriutan hiekkarannalle, ja katselimme ajoittain meri­kotkia. Merkitsimme niitä kahdeksan asemalomakkeelle, mutta luultavasti niitä oli enemmän. Riskilöitä näkyi lisääkin, mutta kaukana. Silti voi sanoa, että linnut olivat vähissä.

Palasimme harjua pitkin asemalle. Siinä lensi ylitsemme tikkamaisesti lentänyt lintu (tuulessa). Onneksi se pysähtyi mäntyihin ja pystyimme tun­nis­tamaan räkättirastaan.


Siinä ne halot odottavat liiteriinpääsyä. Onneksi pimeä tulee aikaisin ja siten aikaa myös voimaharjoitteluun on. Ja olihan meitä viisi hen­ki­löäkin sitä tekemään.

Halot päätyivät liiteriin ja ne koekäytettiinkin (saunassa). Hyvin pa­loi­vat.

Lajeja kertyi tänään 32, ja koko porukalle 38.







25.11.2007

Poutapäivistä ei saanut pitkään naut­tia. Tuuli oli kovaa ja vettä tuli lähes koko ajan - vaakasuoraan. Nä­ky­vyys oli olematon, eikä rantoja kan­nattanut edes yrittää koluta (Antti yritti, mutta ei juuri nähnyt lintuja).

Aseman siivoamiseen oli hyvin ai­kaa ja sitten laivalle. Kuvaamiseen ei ollut mahdollisuuksia, mutta kuvat­koon oheinen merikotka sekä säätä että lintutilannetta.